maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kohdatuksi tulemisen kokemus on ratkaisevaa

Muutama viikko sitten sivusin blogikirjoituksessani kohtaamisen teemaa tietämättäni kuinka ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi se muodostuu myös mediassa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto nosti esille Lasten ja Nuorten puhelimen ja netin vuosiraportissa 2011, etteivät nuoret luota ammattiauttajiin.

Poikkeuksellisesti laitan teille HelsinkiMission Nuorten kriisityön laatiman tiedotteen aiheesta osaksi tätä keskustelua. Olemme pohtineet tuota tärkeää raportin tulosta ja haluamme muistuttaa meille tärkeistä arvoista, joita haluamme näkyviin myös käytännön työssä.

Katja Laamanen



Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) nosti 14.3. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportissaan 2011 esiin erittäin tärkeän asian; maamme nuoret eivät luota ammattiauttajiin. Raportin aineisto koostui vuoden 2011 yhteydenotoista, joita oli hurjat 38 000.

Raportin mukaan nuoret kokevat muun muassa, että heidän on vaikeaa luottaa ammattilaisiin, että vaitiolovelvollisuus ei hahmotu tai siihenkään ei luoteta, ja että kohtaamiset koetaan epämukaviksi, virallisiksi ja kiireisiksi. Ammattilaisen rooli ja työnkuva jää hahmottumatta tai työntekijä vaihtuu jatkuvasti. Jos paikalla on nuoren lisäksi hänen vanhempansa, heidän sanansa painaa nuoren sanaa enemmän. 

Tulokset ovat erittäin huolestuttavia. Riittävän ajoissa saatu ja nuoren hyödyllisenä kokema ammattiapu on keskeistä maamme nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä – toisin sanoen pärjäämisessä. THL.n tutkimuksen (1/11, Suomen Akatemian ja THL:n Kansanterveyden haasteet –tutkimusohjelma) mukaan pärjääminen syntyy esimerkiksi koetusta hyväksynnästä, kannustavuudesta sekä keskustelevasta ja kuuntelevasta ohjauksesta. MLL:n raportin mukaiset nuorten käsitykset ammattiavusta vaikuttavat väistämättä nuorten haluun hakea apua, jonka seurauksena he kokisivat tulevansa hyväksytyiksi ja kuunnelluiksi itsenään ja saisivat apua pärjäämiseen yhteiskunnassa.

On surullista, jos edes osa apua hakevista nuorista kokee edellä kuvatulla tavalla.

HelsinkiMission Nuorten kriisityön saaman pitkäaikaisen asiakaspalautteen perusteella haluamme tuoda nuorten ja kasvattajien tietoisuuteen, että Helsingissä on ammattiapua tarjoava paikka, jossa nuoret tuntevat tulleensa kohdatuiksi. Saamassamme asiakaspalautteessa näkyy Nuorten Kriisipisteen ja Krisjouren för Ungan onnistuminen työnsä tärkeimmässä lähtökohdassa - nuoren kohtaamisessa kunnioittavalla ja läsnäoloon perustuvalla tavalla.

Nuorten Kriisipisteellä ja Krisjouren för ungassa nuori kohdataan itsenään. Kiireettömästi, rauhallisesti, lämpimästi. Vaitiolovelvollisuuteen liittyvät seikat ja oikeus asioida anonyymisti kerrotaan jo ensimmäisellä tapaamisella. Apu on maksutonta.

Jo tilojen suunnittelusta lähtien on ajateltu kohtaamisen kynnyksen madaltamista; tapaaminen ei tapahdu istuen pöydän vastakkaisilla puolilla vaan nojatuoleissa vierekkäin tai vastatusten. Tai vaikka naapurikahvilassa jos nuori kokee sen itselleen helpommaksi. Keskustelun lähtökohtana ovat ne asiat, joista nuori haluaa puhua; ammattilainen ei määrittele keskustelun tavoitteita.

Nuori tapaa samaa kriisityöntekijää koko sen ajan kun hän asioi Nuorten Kriisipisteessä tai Krisjouren för ungassa. Työntekijä ei siis vaihdu, eikä prosessia tarvitse aloittaa montaa kertaa uudestaan. Asiakassuhteen aloittaminen on myös haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi: päivystykseen voi soittaa tai tulla käymään ilman varattua aikaa, diagnoosia tai lähetettä. Oma halu keskustella mieltä painavista asioista riittää. Päivystys on auki joka viikko tiistaista torstaihin. Ensimmäinen varattu aikakin löytyy pääsääntöisesti viikon, korkeintaan kahden aikana. Pitkät odotusajat useisiin palveluihin eivät aikuisen näkökulmasta ole ehkä niin pitkiä, mutta nuorelle, jolla on hätä tai tarve tulla kuulluksi, esimerkiksi kuukausi on pieni ikuisuus (esimerkiksi HUS:n lastenpsykiatrian odotusaika keskimäärin 29 päivää, nuoripsykiatrian 30 pvä.)

Vuonna 2011 Nuorten Kriisipisteen asiakkaista 52 % ja Krisjouren för ungan asiakkaista 86 % koki tulleensa autetuksi siinä määrin, ettei tarvinnut jatkohoitoa (esimerkiksi psykiatrisella poliklinikalla). Riittävän ajoissa ja helposti käyty viiden tai kymmenen keskustelun sarja auttoi nuorta pärjäämään toimintakykyisenä opintojensa tai työnsä parissa. Lisäksi nuorilla oli halutessaan mahdollisuus saada tuekseen koulutettu vapaaehtoinen tukihenkilö.

Koulujen ja kuntasektorin resurssipula ja kiire selittävät varmasti MLL:n vuosiraportin tuloksia osaltaan. Kiireessä voi olla vaikeaa asettua olemaan läsnä. Tehokkuus saattaa hyvin pian kääntyä itseään vastaan - lopputuloksena voi olla nopea, kylmä kohtaaminen ja lista aikuisen laatimista toimenpiteistä, joita nuori ei ehkä ymmärrä.

Nuoret tarvitsevat monenlaista apua ja tukea - niin koulun, terveydenhuollon kuin kolmannen sektorinkin palveluiden kautta. Parhaassa tapauksessa ammattilaiset tuntevat toisensa, tekevät yhteistyötä ja etsivät nuorelle juuri hänelle parhaiten sopivan tuen, olipa se sitten missä organisaatiossa tahansa. Toiveenamme kuitenkin on, että jokainen ammattilainen organisaatiostaan huolimatta saisi ja osaisi tehdä työtään niin, että kukin hänen luokseen tuleva nuori saisi kokea olevansa ihana ja riittävä ja tulevansa kohdatuksi juuri sellaisena kuin on!



Satu Raappana-Jokinen

Yhteyspäällikkö
Nuorten Kriisipiste
HelsinkiMissio
Krisjouren för unga
HelsingforsMission

Olavi Sydänmaanlakka
Johtaja
Nuorten kriisityö
HelsinkiMissio



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti