tiistai 13. maaliskuuta 2012

Puuttumatta jättäminen on välinpitämättömyyttä


-->
Mieleeni on jäänyt lehtiotsikko, jonka mukaan tuomarin homottelu toi sakot korispelaajalle. Salaa toivoin näin vahvan reagoinnin olevan käytössä myös pelikentän ulkopuolella. Liian usein kuulee huoraksi tai homoksi nimittelyä täysin mielivaltaisesti ja se voidaan kohdistaa melkeinpä keneen tahansa ja mistä syystä tahansa. Aina se ei tapahdu nuoren toimesta, vaikka ilmaukset ovatkin vakiintuneet heidän puhekieleensä, jopa kaverilliseen kommunikointiin.
Itsetunto ja toive sen vahvistumisesta pohdituttavat Nuorten Kriisipisteellä asioivia nuoria. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös itsetunnolla: itsearvostus, omanarvontunne, itsetyytyväisyys, itsensä hyväksyminen ja itsekunnioitus.  Yksinkertaisesti sanottuna itsetunto kuvaa sitä arvoa, jonka ihminen antaa itselleen ja käsityksilleen itsestään. Itsetunto ei pysy muuttumattomana vaan se vaihtelee ihmisen elämäntilanteen mukaan ja muotoutuu elämänkokemusten myötä.  Tutkimusten näkökulmasta on luonnollista, että itsetunto pohdituttaa juuri nuoruudessa, sillä sen kehitykselle on ominaista heikentyminen juuri murrosiän kynnyksellä vahvistuakseen jälleen aikuisuuteen saavuttaessa.
Murrosikäiselle on tärkeää kuulua ryhmään  ja saada nautti muiden arvostusta. Kaverit saavat aikaisempaa merkittävämmän aseman elämässä ja samaan aikaan omat vanhemmat koetaan täysin ymmärtämättömiksi ja vanhoillisiksi kalkkiksiksi. Hyvät ihmissuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa, sillä ne vaikuttavat hyvin paljon siihen miten murrosikäinen kokee itsensä. Kaikki halventaminen, väheksyminen tai saatika jatkuva koulukiusaaminen heikentävät nuoren itsetunnon kehitystä. Nuorille muiden näkemys ja mielipiteet ovat tärkeitä ja siksi vertaisten ja oman ikäisten taholta tuleva pilkka satuttaa.
Kerta tiedämme, että halveksiminen, väheksyminen ja kiusaaminen vaikuttavat nuoren itsetunnon kehitykseen, niin miksi me aikuiset emme aina reagoi siihen. Käännämme pään, emme muka huomaa tai koetamme olla näkymättömiä. Vanhemmilla, naapureilla, opettajilla... eli meillä aikuisilla on oikeus ja velvollisuus määrittää arkielämän pelisäännöt. Tällä hetkellä ne tuntuvat ajoittain löyhemmiltä kuin mitä pelikentillä on. 

Katja Laamanen

 





2 kommenttia:

  1. http://taisteluaelamankanssa.blogspot.com/2012/03/tositarina-koulukiusaamisesta.html

    VastaaPoista
  2. Hei, vastakommentoin jo kerran, mutta poistin sen, koska se oli täynnä latteuksia. Kiitos linkistä blogiisi, joka herätti monenmoista reaktiota. Ensimmäinen ja suurin on myötäsuru, mutta toisaalta näin siellä myös useita ripauksia toivoa ja hyvää. Tämä voi kuulostaa lattealta, mutta sanon sen kuitenkin. Jaksamista ja voimia, jotta toivo jaksaa elää. Mahtavaa kesäpäivää juuri Sinulle.

    VastaaPoista