tiistai 24. huhtikuuta 2012

Nuoruus näyttää synkältä lehtiotsikoissa


Seurasin maalis-huhtikuun ajan Helsingin Sanomista nuoriin liittyvää kirjoittelua. Eniten palstatilaa sai nuorten kohtaama väkivalta. Mukaan mahtui sekä tuore Oriveden kouluampuminen että THL:n tutkimus, jossa selvitettiin Jokelan ja Kauhajoen oppilaiden selviytymistä koulutragedioista. THL:n mukaan opiskelijat toipuivat hyvin, mutta kuitenkin joka kymmenes nuori oireili vielä yli kahden vuoden kuluttua ampumisista. Kyseinen uutislehti otsikoi edelleen, että ”Väkivalta on tuttua nuorille" ja ”Ahdistelu on arkipäivää netissä”. Mitä tästä pitäisi ajatella? Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Aikuiset surmaavat perheensä, nuorten tuho kohdistuu puolestaan kouluyhteisöön. Erityisen huolestuttavalta ja surulliselta tuntuu se, että väkivalta näyttää siirtyneen pysyvästi ihan uudelle tasolle tekotapojen ja uusien teknisten välineiden avulla.  

Seuraavaksi Hesarin kirjoittelun teemaksi nousi nuorten syrjäytyminen, koska hallitus yrittää puuttua ongelmaan yhteiskuntatakuulla. Toteuttamisehdotuksessa luvataan tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Helsingin Sanomat tarttui aiheeseen syrjäytymiskierteessä olleen ”Villen” tarinan avulla. Nuori mies kertoi, miten häneltä katosi kolme vuotta. Ensin hän masentui, sitten menivät luottotiedot ja tuli häätö. Onneksi apuun tuli etsivä nuorisotyö ja auttoi Villen jaloilleen. Nyt nuori asuu omassa yksiössä ja opiskelee ohjelmointia. Toivottavasti Villen jakamat kokemukset antoivat pienen toiveen pilkahduksen niille, jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa. Mahdottomalta tuntunut tilanne on kääntynyt tasapainoiseksi nuoren miehen elämäksi. Villen tarina on upea esimerkki siitä, että apua kannattaa hakea.

Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimushanketta uutisoidaan näin: ”Lukiosta hinku yliopistoon. Nuoret haluavat kouluttautua entistä korkeammalle. Yhä useampi päätyy silti ammatilliseen kouluun”.  Näyttää siltä, että moni nuori joutuu pettymään koulutussuunnitelmiensa kanssa. Samaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että useimpiin avoimiin työpaikkoihin vaaditaan juuri ammatillista tutkintoa. Ennen työelämään siirtymistä rahaa voi kuitenkin tienata kotitöillä. ”Viikkoraha edellyttää kotitöitä. Monen nuoren tulot koostuvat vastikkeellisesta viikkorahasta ja erikseen kinuttavasta lisistä.”

Huhtikuussa Helsingin Sanomat siirtyi taas rankempiin aiheisiin. Lastensuojelun tarpeen todetaan kasvaneen. ”Yli kahdeksan prosenttia pääkaupunkiseudun alle 17-vuotiaista on lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelun asiakkaista valtaosa on murrosikäisiä.” David Gyllenbergin väitöstutkimuksen uutisoinnissa kerrotaan mielenterveyspulmien näkyvän jo lapsuudessa.  ”Yllättävän moni nuori aikuinen tarvitsee psyykenlääkettä.” Kaikkien edellisten otsikoiden keskellä Helsingin koulujen kerrotaan varautuvan säästöihin. ”Säästökuuri voi merkitä pätkäopettajia ja vähemmän sijaisia jo syyskaudella.” Työssäni kuulemien tarinoiden ja seuraamieni lehtiotsikoiden valossa en voi uskoa todeksi lukemaani. Olen tyrmistynyt! Humanistin matematiikalla ihmettelen, onko Helsingin opetustoimella todella varaa säästää henkilöstökuluista? 

Nuoruuteen liittävä kirjoittelu oli kovin ongelmalähtöistä. Nuoruus on paljon muutakin, ihania uusia asioita ja voimakkaita kokemuksia. Eniten jään miettimään sitä, miten paljon nyky-yhteiskunta tuo lisähaasteita jo muutenkin haastavaan kehitysvaiheeseen – nuoruuteen. 

Heidi Rouhiainen

2 kommenttia:

  1. Hei, Helsingin Sanomat tekee paljon nuorisoaiheisia juttuja esimerkiksi kouluaiheissa, joista itse kirjoitan. Niissä ei vain lue sana "nuoret". Toki, uutisissa usein korostuu negatiiviset asiat (näin kaikissa aiheissa, ei vain nuorten kohdalla), onhan median tehtävä nostaa esiin ongelmia ja olla vallan vahtikoira. Silti kuitenkin ihmettelen vähän johtopäätöstäsi. Omassa työssäni Helsingin Sanomissa koordinoin nuorisoaiheita. Meillä ne näkyvätkin monella tapaa: nuoret ovat paitsi juttujen kohteita myös juttujen tekijöitä (mm. Nuorten posti, teemme yhteistyötä myös Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimituksen kanssa ja meillä on myös useita nuoria kirjoittajia esim. kesäkolumnisti kesällä). Nuorten kohtaama väkivalta on aihe, josta tuleekin kirjoittaa. Mutta sen voi tehdä monella tapaa. Joko nuoret ohittaen tai siten, että heidän äänensä pääsee kuuleviin. Tätä edellyttää jo lasten oikeuksien sopimuskin. Ps. Itse kirjoitin esim. Mesta-palstalle kaupunkiin juuri Nuorten pissihissihankkeesta. Siinä on kyse nuorten omasta aloitteesta syntyneestä ideasta tutkia ja parantaa metrojen hissien tilannetta. Helsingin Sanomien maailma ei saa olla, eikä mielestäni olekaan pelkästään aikuisten maailma.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Pauliina. Tarkastelemani jutut on kerätty Kotimaa ja Kaupunki sivuilta. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida Helsingin Sanomia vaan aikaa, jossa elämme. Hesari on keskeisin yhteiskunnan haasteita käsittelevä media ja olen samaa mieltä siitä, että median tehtävä on nostaa ongelmia esille. Mainituissa nostoissa ja blogissa tuli myös esille selkeästi median arvokas rooli kannustavien esimerkkien – erityisesti riittävän aikaisen avun hakemisen – hyvistä tuloksista. Johtopäätökseksi nimeäisin pikemminkin sen, että aikamme tarjoaa haasteita jo itsessään vaativaan kehitysvaiheeseen – nuoruuteen. Edellistä näkökulmaa Hesari peilaa ansiokkaasti. Olemme Nuorten Kriisipisteellä erityisen iloisia nuorten osallistamisesta keskustelujen ja juttuaiheiden herättämiseen.

    VastaaPoista