keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Puh pah pelistä pois!



Omassa lapsuudessani tuttu loru arpoi kuka sai polkaista kymmenen tikkua laudalta etsijän kerättäväksi tai kuka sai jäädä peliin ja kuka ei. Jokainen piirissä ollut jännitti milloin vuoro osui omalla kohdalle. Palvelujärjestelmä toimii osittain samoin, tahtomattaan. Ei toki kaikkien kohdalla, jos satut olemaan oikeaan aikaan sopivasti sairas tai pulmasi on sopivan kokoinen suhteessa palveluntarjoajien kriteereihin. 

Nuorten Kriisipisteen työnkuvaa sosiaalialan palvelujärjestelmässä voidaan kuvata mm. sanoilla järjestölähtöinen ja ennaltaehkäisevä. Toisin sanoen Nuorten Kriisipisteen toiminnan tavoitteena on täydentää (muttei korvata) julkisia palveluita ja tarjota sitä omalle kohderyhmälleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältyttäisiin esim. taloudellisesti kalliilta erikoissairaanhoidolta tai sosiaalityön raskailta tukitoimilta. Toimintamme rajoja määrittää omalta osaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö sekä merkittävä rahoittajamme Raha-automaattiyhdistys (RAY).

Viime vuonna Nuorten Kriisipisteen tarjoama lyhytkestoinen keskusteluapu oli riittävää hieman yli puolelle meillä asioinneista nuorista ja vain lähes viidennes ohjattiin eteenpäin HelsinkiMission ulkopuoliseen toimintaan. Käytännössä näitä toimijoita olivat psykiatrian poliklinikat, terveyskeskukset, yksityiset lääkäriasemat tai muut kansalaisjärjestöt kuten Valkonauhaliitto.

Ympärivuotinen haasteemme on löytää jatkohoitopaikka nuorille, joille lyhytkestoinen keskusteluapu ei ole riittävää ja jotka tarvitsevat pidempää, säännöllistä tukea. Kuluneen kevään aikana olemme törmänneet useasti tilanteeseen, jossa kriisityöntekijän arvion mukaan nuori on ollut psykiatrisen tutkimuksen ja hoidon tarpeessa, mutta syystä tahi toisesta nuori on ollut liian terve päästäkseen psykiatrisen poliklinikan palvelujen piiriin. Tämä korostuu varsinkin parikymppisten nuorten kohdalla, joilla on paljon myöhäisnuoruutta ja aikuisuuteen siirtymiseen liittyviä ongelmia, eivätkä aikuispsykiatrian tarjoamat palvelut välttämättä kohtaa heidän tarpeitaan. Tällöin nuori on joutunut  haluamattaan astumaan sektoroituneen palvelujärjestämme saumakohtaan - vallihautaan, jossa hänestä onkin yllättäen tullut väliinputoaja. Pahimmassa tapauksessa hän on Ei-kenenkään-maaperällä, jossa me eri toimijatahot "palveluohjaamme" häntä ovelta toiselle toivoen jonkun muun ottavan hänen vaikeasta tilanteestaan kopin. 

Palvelujärjestämme väliinputoajat ovat perinteisesti olleet järjestöjen asiakastyön kohderyhmää. Tällä hetkellä kansalaisjärjestöt ovat puun ja kuoren välissä toimintoja suunnitellessaan. Toisaalla odotetaan joustavaa asiakasohjausta julkiselta kolmannelle sektorille, mutta toisaalla RAY suitsii rahoitusta tiukasti kohti järjestölähtöisen työn suuntaan. Ja kun katson edessäni istuvaa parikymppistä nuorta, joka on ajautumassa Ei-kenenkään-maalle, mietin kuinka voin auttaa häntä. Vaikka salaa.

Katja Laamanen





 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti