maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kriisityö antaa ja ottaa




Miltä kuulostavat tarinat, jotka herättävät hätää, pelkoa, huolta, surua, sääliä, toivottomuutta, avuttomuutta ja ahdistusta? Miten hahmottaa ennalta-arvaamaton työ, joka on tekijälleen ainaista ”ensi-iltaa”? Miltä tuntuu kohdata päivästä toiseen hädässä olevia ihmisiä?  

Nyt puhutaan kriisityöstä, johon tuskaa tuottavan tiedon kanssa oleminen on käsikirjoitettu. Meillä Nuorten Kriisipisteellä työ kohdentuu nuorten ja heidän perheidensä hädän kohtaamiseen. Elämän varjopuolien kanssa työskenteleminen johdattaa kriisityöntekijät raskaiden tarinoiden äärelle päivittäin.

Empatia on keskeinen työväline kriisityössä, koska sen avulla työntekijä saa käsityksen asiakkaan tilanteesta ja se myös kannattelee kärsivää ihmistä. Ammattiauttajan vaatimuksena on kuljettaa mielessään omaa elämäänsä sekä erillisyyttään ja samaan aikaan eläytyä toisen elämään. Myötätunnolla sanotaan kuitenkin olevan hintansa, vaikka se olisi kuinka ammatillista. Psyykkistä työtä tekevillä on kohonnut riski sairastua myötätuntouupumukseen ja se vaara kumpuaa suoraan työn sisällöstä. Työntekijä laittaa rajatuin ehdoin itsensä alttiiksi jokaisessa asiakaskohtaamisessa, koska työ edellyttää suostumista toisen käyttöön.  Myötätuntouupumusta pidetään psykofyysisenä jännittyneisyyden tilana, jossa autettavan kertomukset täyttävät auttajan mielen. Fyysiset stressireaktiot, turtuneisuus, kyynisyys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen sekä ihmissuhdeongelmat työpaikalla ja yksityiselämässä ovat tyypillisiä myötätuntouupumuksen oireita. 

Sanotaan, että kolikolla on kaksi puolta. Kriisityö sisältää myös mielenkiintoisen paradoksin. Tutkimusten (mm. Shamai & Ron 2009; Collins & Long 2003) mukaan myötätuntotyytyväisyys suojaa yksilöä myötätuntouupumukselta. Myötätuntotyytyväisyys on työstä kumpuavaa iloa. Se pohjautuu toisen kärsimyksen lieventämiseen kohtaamalla asiakas empaattisesti. Kriisityöntekijän näkökulmasta raskas työ sisältää paljon voimauttavia elementtejä. Tärkeintä tässä työssä ovat ne kaikki mahtavat nuoret, joiden kanssa saan käydä hienoja keskusteluja ja joiden selviytymistä vaikeista elämäntilanteista saan olla seuraamassa. Minulle on tärkeää olla se joku, joka kuuntelee ja jolle voi puhua mistä vaan. En koskaan lakkaa hämmästelemästä nuoren ihmismielen joustavuutta ja elämänjanoa.

Kriisityö antaa ja ottaa, mutta se ei jätä ketään kylmäksi. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuisen arvokas, koska olen nuorten kanssa elämän peruskysymysten äärellä.


Heidi Rouhiainen


LÄHTEET:
Oittinen, S. 2011: Empatia kriisiauttamisessa. Kriisityöntekijöiden kokemuksia myötätuntostressistä ja työhyvinvoinnista Kuopion Kriisikeskuksella. Pro gradu tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. 

Nissinen, L  2008: Auttamisen rajoilla. Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy. Edita. Helsinki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti