tiistai 31. heinäkuuta 2012

Pojat on poikia – kuuluuko väkivalta poikien elämään?




Kun mediassa tuodaan esille poikien ja nuorten miesten välillä tapahtuvia väkivallan tekoja, sisältyy näihin uutisointeihin usein väkivallan tekoa trivialisoiva sävy. Kun väkivalta tapahtuu poikien ja miesten välillä, on kyseessä jätkien keskinäinen nahistelu ja voimien koettelu. Pojathan on poikia ja pikkunahistelu kuuluu asiaan. Vai kuuluuko? Eikö poika ja mies voi pelätä väkivaltaa tai kärsiä siitä?

Poikien ja nuorten miesten kokema väkivalta tulisi ottaa entistä vakavammin. Omassa työssäni kohtaan säännöllisesti poikia jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai pelkäävät joutuvansa väkivallan kohteeksi. Näitä poikia ei lohduta viesti että väkivalta kuuluu mieheksi kasvuun. Heitä auttaa näissä kohtaamisissa se että heidän väkivallan kokemukseksensa otetaan vakavasti. Lisäksi on tärkeää ottaa vakavasti väkivallan kohteeksi joutumisen pelot. Jos näin ei tapahdu, voi siitä seurata nuorelle hänen elinpiirinsä merkittävää kapenemista ja eristäytymistä sosiaalisista suhteista.

Myös väkivaltaa käyttäviä poikia ja nuoria miehiä tulisi kohdata ja kuunnella aidosti. Vastuuttaminen teoista ja syyllistäminen teoista ovat eri asioita. Syyllistäminen ei hyödytä ketään osapuolta. Väkivaltaiset teot ovat usein merkki syvemmästä pahoinvoinnista sekä kyvyttömyydestä ratkaista ristiriitoja esimerkiksi keskustelemalla. Väkivaltaa käyttävillä pojilla ja nuorilla miehillä tulisi olla mahdollisuus kehittää turvallisessa ympäristössä heidän tunnetaitojaan ja impulssikontrolliaan.

Väkivaltaa kokeneita ja myös väkivaltaa käyttäneitä poikia ja nuoria miehiä ei millään tavoin hyödytä tämän teeman vähätteleminen tai viihteellistäminen. Kun näistä teemoista keskustellaan yksiulotteisesti, niin välittää tämänkaltainen keskustelu väärän viestin kaikille asianomaisille. Tämän myötä myös nuorten parissa työskentelevien mahdollisuus tukea väkivaltaa kokeneita sekä väkivaltaa käyttäneitä vaikeutuu. Ilman oikeanlaista ja oikein ajoitettua tukea on erityisen haastavaa saada aikaan pysyviä, positiivisia muutoksia. Olisikin ensiarvoisen tärkeää resursoida ennaltaehkäisevään työhön. Mitä varhaisemmassa vaiheessa väkivaltateemoihin pystytään puuttumaan, sitä realistisemmat mahdollisuudet on saada aikaan kestävää kehitystä positiiviseen suuntaan.  

Antti Ervasti
Sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja, pari- ja seksuaaliterapeutti
Projektipäällikkö, Poikien Talo
      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti