maanantai 6. elokuuta 2012

Kun kauniista tuleekin rumaa

Ystäväni tytär kokeilee pukukopissa farkkuja tuskaillen etteivät ne oikein istu; peppu on kuulema iso, vatsa pömpöttää ja reidet liian paksut. Yritän vakuuttaa hänen olevan kaunis sopusuhtainen nuori nainen. Vastaukseksi saan "älä nyt viitti" katseen. Samalla viikolla työkaveri näyttää valkokankaalta tutun näyttelijättären kuvaa lehdessä; kurvikas nainen oli muuttunut rankan laihduttamisen ansiosta sairaanloisen laihaksi. Lehden seuraavalla aukeamalla photoshopatut mallit esittelevät kauden trendivaatteita. Tekee mieli huutaa ääneen, milloin kauniista on tullut rumaa?!!?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton  selvityksen mukaan peräti 90% 15-18-vuotiaista tytöistä haluaisi olla laihempia. Prosentit saavat miettilääksi vaikka tiedän tyytymättömyyden omaan kehoon ja oman painon virheellisen hahmottamisen olevan tavallista nuoruusiässä. Toisin kuin tytöt, murrosikäiset pojat hahmottavat itsensä enemminkin ali- kuin ylipainoiseksi. Nuorten laihduttaminen on lisääntynyt siitäkin huolimatta, vaikka sen nähdään suoranaisesti jopa uhkaavan nuoren terveyttä ja hyvinvointia. Liian vähäinen energiansaanti voi aiheuttaa muun muassa pituuskasvun hidastumista, luuston heikkoutta, kuukautishäiriöitä, syömishäiriöitä tai vastustuskyvyn heikkenemistä. 

Rajanveto normaalin ja häiriintyneen syömisen välille ei ole aina yksiselitteistä ja helppoa. Yksittäinen laihdutusyritys tai hetkittäinen tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen ei ole vielä laskettavissa syömishäiriöksi. Virheellisesti ensimmäinen mielikuva syömishäiriöstä on usein sairaanloinen laihuus. Se on paljon muutakin, sillä vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista täyttävät lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit - suurin osa on joko normaali- tai ylipainoisia. 

Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen on pitkä prosessi. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii salaamaan oireensa ja sairauden tunnistaminen tapahtuu usein vasta siinä vaiheessa, kun oireet alkavat haitata normaalia arkea. Keskeisintä on nuoren oma tahto parantua, mitä ilman hoito ei onnistu. Vahvan paranemistahdon tueksi tarvitaan läheisten tukea ja lähes aina ammattiapua. Syömishäiriöiden hoidon tulee olla monitasoista, jossa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen hoito on yhtä tärkeää kuin sen taustalla olevien psyykkisten ongelmienkin.

Kaikessa ristiriitaisuudessaan häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on sairastuneelle tärkeä selviytymis- tai ratkaisukeino, jolla välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä tai traumaattiset kokemukset aiheuttavat. Syömishäiriö ei siis ole tietoisesti valittu toimintamalli, vaan kyse on nimenomaan sairaudesta, jota emme voi vain ottaa pois. Tilalle tarvitaan jotakin muuta - pelkkä tyhjä aukko ei riitä.


Katja Laamanen



LISÄÄ AIHEESTA:

Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.

Syömishäiriöliitto-SYLI ry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti