maanantai 24. syyskuuta 2012

Nuoruutta vai hulluutta?

Nuori kiitää tunteiden vuoristorataa ja vanhemmat miettivät mielessään, että nytkö se meidän lapsi sekosi. Vanhemmuus ja huoli. Siinä on pari, jota harvoin on olemassa ilman toista. Niin sen pitää ollakin, jotta vanhemmat pysyvät valppaina ja tarvittaessa kykenevät suojelemaan jälkikasvuaan. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää äidin tai isän suojeluvaistoa, aikuisen huolestuminen saattaa pikemminkin ärsyttää ja ahdistaa kuin tuntua hyvältä. Aikuisen huoli nuoresta kätkee kuitenkin sisäänsä välittämistä ja rakkautta sekä huomion kohteena olemista. Näitä edellä mainittuja asioita me kaikki ihmiset iästä riippumatta tarvitsemme.


Mistä tietää, mikä kuuluu nuoren normaaliin kehitykseen ja milloin puolestaan pitäisi olla huolissaan? Pähkinänkuoressa on syytä huolestua silloin, kun nuoren pärjääminen arjessa heikkenee. Terve nuori kykenee käymään koulua ja harrastamaan. Hyvinvoiva nuori tulee kohtuullisesti toimeen aikuisten kanssa ja kykenee olemaan kavereiden seurassa. Normaaliin nuoruusiän kehitykseen kuuluvat oireet eivät lamaa nuoren toimintakykyä edellä mainituilla elämän osa-alueilla. Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota äkillisiin, dramaattisiin muutoksiin nuoren elämässä, kuten esim. koulumenestyksen laskuun tai täydelliseen kaveriporukan muutokseen. Paino on sanalla dramaattinen, koska tietty häilyvyys liittyy nuoruusikään. 

Teini-iän myrskyisästä kehitysvaiheesta huolimatta nuoren ja vanhemman suhde on ihmissuhde, jossa pätevät kaikki normaalin vuorovaikutuksen lainalaisuudet. Läsnäoleva oleskelu ja yhdessä tekeminen pitävät yllä yhteyttä toiseen. Yhdessäolemisella tehdään yhteistä elämänhistoriaa ja saadaan kokemuksia jaettavaksi. Aikuisen rooli suhteessa nuoreen jatkuu jollakin tasolla samanlaisena kuin lapsuudessa, koska vanhempi kantaa enemmän vastuuta tunnesuhteesta nuoreksi kasvaneen lapsensa kanssa. Nuoruusiässä vanhemman tehtävänä on edelleen ottaa vastaan nuoren tunteita ja auttaa nuorta jäsentämään tunnemyrskyjään siedettävemmiksi.  

Yhteys toiseen säilyy yksinkertaistettuna yhdessäolemalla ja kokemuksia jakamalla. Aikuinen, ole kiinnostunut nuoresta, kysele ja kuuntele. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, mutta keskusteluihin on tartuttava silloin kuin hetki koittaa.


 Heidi Rouhiainen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti