tiistai 30. lokakuuta 2012

Kyllä mä äänestäisin jos mulla ois varaa siihen



Viime sunnuntaina saimme jännittää kunnallisvaalien tuloksia - kuka menee läpi ja kuka tipahtaa. Poliittisten valtasuhteiden rinnalle keskustelun aiheeksi on noussut maanlaajuisesti alhainen äänestysprosentti. Tilannetta on luonnehdittu katastrofaaliseksi. Suomen suurimmaksi puolueeksi on jälleen kerran nimetty Nukkuvien puolue.

Aina äänestämättä jättäminen ei johdu laiskuudesta tai haluttomuudesta vaikuttaa päätöksentekoon tai että se olisi suora vastalause kunnallista peruspalvelukoneistoa kohtaan. Se voi olla myös taloudellinen valinta, mikäli et omista voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta eikä sinulla ole varaa hankkia sellaista. Äänestämistä varten voi toki noutaa poliisilaitokselta maksutta väliaikaisen henkilökortin, mutta siihenkin tarvitaan kaksi passikuvaa. Tässä tapauksessa kertakäyttöisten passikuvien hankinta voi tarkoittaa valintaa syökö parina seuraavana päivänä vai käykö vaaliuurnalla antamassa äänensä.

Äänestämättä jättämisen taloudellinen perustelu ei ole vain (kukka)hatusta temmattu vaan se nousi vahvasti esille senioriryhmässä, jonka jäsenet edustavat sukupolvea, joka on ollut politiikassa mukana aatteen vuoksi ja edistääkseen yhteisiä tavoitteita. Samanlainen taloudellinen tilanne voi yhtä hyvin olla esimerkiksi pienituloisella opiskelijalla, työssäkäyvällä, perheellisellä tai yksin asuvalla keski-ikäisellä. Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana eriarvoisuus on laajentunut; tuloerot ovat kasvaneet ja köyhyys on lisääntynyt. Köyhyydellä ja suurilla tuloeroilla on kielteisiä vaikutuksia paitsi kansantalouden myös koko yhteiskunnan toimivuuteen. Yksilötasolla huomioitavaa on, että usein huono-osaisuus seuraa samoja ihmisiä läpi elämän ja se myös periytyy sukupolvelta toiselle.

Nuoret ovat avainasemassa, kun puhutaan köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä. Käytännössä heidän äänensä on kuuluttava päätöksenteossa aikaisempaa selkeämmin ja heidän osallistumistaan päätöksenteon eri tasoilla on vahvistettava. Nuorten osallisuuden ja osallistumisen tukeminen on erinomainen tapa edistää kehitystä ja rakentaa tulevaisuutta. Sillä hehän ovat tulevaisuus.

Katja Laamanen



Aiheeseen liittyen:

Irene Roivainen, Jari Heinonen, Satu Ylinen (2011):  Köyhä byrokratian rattaissa
Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuja 64.

16 kommenttia:

  1. Ette voi olla tosissanne.

    VastaaPoista
  2. Just. Et voi olla tosissas?

    VastaaPoista
  3. Eihän tämä kaikkea äänestämättömyyttä selitä, mutta yksi uusi näkökulma siihen. Teema nousi esille seniorien ryhmässä ja halusin nostaa keskusteluun mitä on elää vähävaraisena, jolloin joutuu tekemään erilaisia kulutusvalintoja. Monien päivittäistä arkea.

    VastaaPoista
  4. Ja kaikkihan on hyvinvointivaltiossa ilmaista! Koulunkäynti ei maksa mitään, ruokaa on pöydässä ja sähkö pyörittää loputonta lämpöä! Ai 50 euroa tohon, no pieni raha valmistumisesta...juu tää on vaan parin euron kirpaisu, ei tunnu missään, toikin pitää hankkia, sen kymmenen euroa kustantaa mut sehän on puoli-ilmaista! Ota lainaa, eihän siinä ole ollenkaan korkoa, sehän on siis täysin ilmaista! Kyllä vaan, meillä on asiat niin hyvin.

    VastaaPoista
  5. Kyllä, juuri noin köyhä voi ihminen Suomessa olla. Omaa kokemusta kertyi yli kymmenen vuotta opiskelu- ja työttömyysaikoina.

    VastaaPoista
  6. Elämässä on myös asioita jota pitää itsekustantaa.
    Tosin helkilöllisyystodistuksen voimassaolo ja hinta ovat törkeää rahastusta. Henkilöllisyyden todistaminen on kuitenkin niitä asioita joihin pitää kyetä tarvittaessa, niin välttyy monelta suuremmalta vaivalta.

    VastaaPoista
  7. Tuo on ihan pätevä peruste. Jos minun (olen 60 vuotta) olisi pitänyt käydä ennen äänestämistä hankkimassa uusi henkilökortti, minun olisi pitänyt säästää siihen rahaa etukäteen, sillä ei tuosta vain ole helppoa riipaista noin 30 euroa passikuviin.

    VastaaPoista
  8. Ilmeisesti kaksi ensimäistä kommentoijaa elävät pumpulissa.

    VastaaPoista
  9. Eikö tämäntyyppisiin kuluihin voi hakea tukea kunnan sosiaalitoimistosta?

    VastaaPoista
  10. Olen ollut niin köyhä lukioikäisenä (90-l lopussa), ettei minulla ollut eräänä kesänä varaa ostaa kenkiä vanhojen hajottua opintotukikuukausien ulkopuolella... Sosiaalitoimisto käsitteli papereitani ja vaati lisäselvityksiä miksei isäni (joka ei ollut edes holhoojani) ei elätä 18-vuotiasta jälkeläistään... Selvittelin näitä papereita ja todistuksia isältäni johon en ollut väleissä kaksi kuukautta jolloin elin pelkällä puoliorvon eläkkeellä, mikä taas ei kattanut edes vuokraani. Kävelin paljasjaloin useamman viikon.

    Voin todellakin uskoa, ettei jollakulla ole varaa passikuviin ja henkilötodistuksiin äänestystä varten.

    VastaaPoista
  11. Henkilöllisyystodistusta tarvitsee niin monessa eri yhteydessä että tuo on ihan täyttä puppua äänestämättömyyden perusteena - virallinen henkilöllisyystodistus maksaa elinkaarensa aikana noin euron kuukaudessa (55e/5v + kuvat).

    Ymmärrän kyllä hyvin vähävaraisuuden ja että tuollainen asia voisi aiheuttaa ikäviä valintoja mutta kyllä henkilötodistuksettomuus on pidemmän päälle silti valintakysymys - perheessäni on yksi varhaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva alkoholisti, joka minimaalisen eläkkeen vuoksi asioi ruokajonoissa säännöllisesti, mutta silti jopa hän on todennut henkilöllisyystodistuksen olevan nyky-yhteiskunnassa välttämätön monien asioiden sujuvaan hoitamiseen.

    VastaaPoista
  12. Hei kaikille,

    ilokseni huomaan, että teksti herättää monenlaisia ajatuksia, kommentteja, näkemyseroja ja kokemuksia. Tätä kaikeahan meille tärkeisiin asioihin liitty. Myös halua puolustaa itselle tärkeää ja arvokasta.

    Kiitos, että jaoit sinun näkökulmasi ja annoit minulle ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  13. Ei se ongelma ole pelkästään se henkilökortti.
    Jos asut jossain metsässä etkä kykene enää kävelemään tai pyöräilemään ja bussit ei kulje, pitäisi tilata taxi. Se maksaa.
    Ja ei sitä sillä kunnolla vielä tukia saa koska pääsehän sitä sen parsataa metriä...

    VastaaPoista
  14. Todella hyvä uusi näkökulma asioihin nuo taloudelliset asiat. Voipi myös olla niin että ei yksinkertaisesti jaksa enää ajatella muuta kuin arjessa selviämisstä jos on taloudellisesti tiukilla. Tämä jaksamattomuuskaan ei siis ole haluttomutta vaikuttaa asioihin Nuo viimeieiset lauseet nuorten osallistamisesta erittäin hyvät. Kiitos Katja tästä!

    VastaaPoista
  15. Mun mielestä tässä on kyllä miettimisen aihetta. Myös se että on taloudellisesti tiukkaa, voi ehkäistä äänestämistä, vaikka se henkilökortti ja mahdollisuus matkata vaaliuurnille olisikin. Jos on jatkuvasti mietittävä, mistä sen seuraavan ruuan saa, ja varsinkin jos on lapsia, jotka tarvitsevat ruokaa säännöllisesti ja vaatteita, koulutarvikkeita, bussikortin jne jne, niin siihen menee kyllä ihmisen koko energia. Ei välttämättä pysty enää käyttämään henkistä kapasiteettiaan siihen, että kävisi torilla puhumassa ehdokkaiden kanssa ja ottaisi aktiivisesti selvää monimutkaisista (kunta)poliittisista asioista. Ja suuri osa tiedosta on netissä, josta itse ehdokkaista hain kaiken tiedon, mutta varattomalla ei välttämättä ole varaa nettiä maksaa ja jaksaako sitä sitten lähteä vain sitä varten kirjastoon konetta käyttämään kun voi vielä tuntua siltä, ettei millään ole mitään väliä: asiat ei kuitenkaan muutu.

    VastaaPoista
  16. Voisihan yhteiskunta tietysti kaikille tarpeellisista henkilöllisyystodistuksista vähemmänkin rahaa nyhtää, mutta ei tuo kenellekään tässä maassa ylivoimainen este voi olla. Tai jos on, niin kyllä sitten on syytä itsessäkin. Jopa kaikista pienimmällä "etuudella" eli opintorahalla (ilman opintolainaa) olen selvinnyt ja pystynyt maksamaan kaikki tällaiset "pakolliset" kulut.

    Omien havaintojeni mukaan pienituloisillakin on aina rahaa ruokaan ja muihin välttämättömyyksiin, jos he vaan viitsivät olla kuluttamatta eläkkeensä/työmarkkina-/sossutukensa heti kuun alussa (laillisiin tai laittomiin) päihteisiin. Mikään taloudellinen ahdinko ei ole niin paha, etteikö sitä voisi helposti päihteillä pahentaa.

    Itselleni jokapäiväisen elämän taloudellinen suunnitelmallisuus opetettiin kotona. Toisaalta jos jollakin on ollut tässä suhteessa hölmömmät vanhemmat, niin ikävä kyllä yhteiskunta opettaa ainoastaan, että raha-asiansa sössimällä pienituloinen saa aina lisää etuja, kun taas työnteosta tms. hyödyllisestä rangaistaan tukien menettämisellä.

    VastaaPoista