tiistai 23. lokakuuta 2012

Omaan kehoon kohdistuva väkivalta on vaiettu ilmiö

Itsensä vahingoittaminen kauhistuttaa ihmisiä, koska teon väkivaltaisuus on luonnollisen itsesuojeluvaiston vastainen. Itsensä satuttaminen luokitellaan käyttäytymismalliksi, joka voi olla erilaisten mielenterveyshäiriöiden, kuten masennuksen tai ahdistuksen oire. Omaan kehoon kohdistuvien väkivaltaisten tekojen päämääränä ei ole halu kuolla. Kehon vahingoittaminen, esim. viiltelyn tai polttamisen muodossa, on keino selviytyä psyykkisestä tuskasta. Queenslandin yliopiston vuonna 2008 teettämän laajan haastatteluaineiston pohjalta näyttää siltä, että ilmiö on luultua yleisempää. Australian väestöstä 8 % on vahingoittanut itseään jossakin elämänsä vaiheessa. Yleisintä itsensä vahingoittaminen on teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla. Australialaistutkijoiden mukaan uusi ryhmä itsensä vahingoittajissa ovat nuoret, joilla ei ole mielenterveysongelmia.  

Aivokuoren etuosa säätelee ja hillitsee tunne-elämää, poikkeavuudet sen toiminnassa voivat altistaa henkilöä itsensä vahingoittamiselle. Tutkijat arvelevat, että itsetuhoisen ihmisen aivot saattavat reagoida negatiivisiin tunteisiin ikään kuin hänen henkensä olisi uhattuna. Itsetuhoiset ihmiset kokevat luultavasti tunteet keskimääräistä voimakkaammin ja hallitsevat niitä myös keskimääräistä huonommin. Monet itseään vahingoittavat ihmiset hakevat kehoon kohdistuvasta väkivaltaisesta teosta jonkinlaista katkaisinta, jolla voisi kytkeä negatiiviset tunteet pois päältä. Eräs nuori kuvaili itsensä satuttamista seuraavasti: ”Tunnen oloni kevyemmäksi. Tuska helpottaa sen verran, että pärjään taas sen kanssa. Se on kuin fyysinen helpotuksen huokaus.

Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö on yksi selittävä tekijä itsensä satuttamiselle. Dissosiaatiohäiriö turruttaa fyysisiä aistimuksia ja tunne-elämää, jonka seurauksena ihminen voi olla valmis äärimmäisiin tekoihin tunteakseen itsensä todelliseksi. Veren näkeminen on nuorelle konkreettinen keino palauttaa yhteys itseen ja tuntea itsensä eläväksi. Häiriöt varhaisessa kiintymyssuhteessa voivat myös altistaa nuoren itsetuhoisuudelle. Vanhemmilta saatu oikea-aikainen lohtu tarjoaa sisäisen mallin rauhoittumisen kyvylle. Tietoisuustaidot eivät aina siirry vanhemmalta lapselle, minkä vuoksi nuori voi psyykkisen hädän hetkellä hakea ratkaisua fyysisestä kivusta. ”Fyysinen kipu on helpompi sietää kuin henkinen.”

Dan Lubman Monashin yliopistosta uskoo, että itsensä vahingoittamiseen syntyy voimakas riippuvuus. Syvenevässä itsensä satuttamisessa vahingoittaminen aikaväli tihenee ja tavat raaistuvat. Nuori kuvaili riippuvuuttaan itsensä satuttamiseen: ”Minulle se on itselääkitystä. Se on kuin huumetta, mutta teho laskee vähitellen. Ennen kuin huomaankaan, koko keho on arpien peitossa.” Aivoissa luontaisena kivun lievittäjänä toimivat endorfiinit, jotka toimivat opiaattien tavoin. Endorfiinit eivät pelkästään vaimenna fyysistä kipua, ne myös vaikuttavat aivojen mielihyväkeskukseen, limbiseen järjestelmään. Itsensä vahingoittaminen saa elimistön tuottamaan endorfiinejä, jonka seurauksena fyysinen kipu lievittyy ja henkinen tuska turtuu. Ahdistuneisuus lievenee ja nuori saa olla hetken rauhassa, mutta selviytymiskeinona itsensä satuttaminen on huono vaihtoehto. Mitä enemmän siihen turvautuu, sitä vaikeampi on pärjätä ilman. Lisäksi krooninen itsetuhoisuus lisää tapaturmaisen kuoleman riskiä.

Kyky rauhoittua on tärkeämpi kuin koskaan, koska elämäntahti on nykyisin kiivas. Elinympäristömme on miellyttävä lyhyellä aikavälillä, mutta vahingollinen pidemmän päälle. Pysähtymiseen ja asioiden pohdiskeluun jää liian vähän aikaa. Nick Allen Melbournen yliopistosta tutkijaryhmineen todensi aivokuvantamalla meditaation myönteisen vaikutuksen itsetuhoisen koehenkilön Alisonin aivoissa. Ennen mindfulness harjoittelua aivosähkökäyrä osoitti, että Alisonin aivot reagoivat herkästi kielteisiin tunteisiin. Aivokuoren oikea etuosa toimi vasemmanpuoleista aivolohkoa vilkkaammin. Uusi mittaus kahden kuukauden mindfulness harjoittelun jälkeen osoitti aivopuoliskojen toiminnan tasapainottumisen. Oikean aivopuoliskon aktiivisuus oli vähentynyt, kun taas vasemman puolen toiminta oli lisääntynyt. Muutos oli yhdenmukainen Alisonin kokemusten kanssa. Hän tunsi, että kielteiset tunteet olivat vähentyneet ja myönteiset tunteet puolestaan lisääntyneet. Kahden kuukauden meditaatio synnytti uusia mielihyvän tunteita voimistavia yhteyksiä ja Alisonin tarve vahingoittaa itseään vähentyi. Tutkijat ilahtuivat tuloksesta, koska se osoittaa, että voimme vaikuttaa ajatteluumme. Allen uskoo myönteisyyden ja elämänhallintaitojen opettelujen vaalivan mielenterveyttä ja johtavan ihmisen sisältä lähtöisten positiivisten muutosten äärelle. 



Heidi Rouhiainen

Lähde: Kirjoitus perustuu Yle Teemalla 20.9.2012 esitettyyn Australialaiseen dokumenttiin ”Itsetuhoiset nuoret”

3 kommenttia:

  1. Kyllä se on totta että jos potkasee pikkuvarpaan johonki se sattuu helvetisti, mutta vielä enemmän sattuu asiat joiden takia valvoo yöt.

    VastaaPoista
  2. Henkinen kipu voi olla joskus vaikea kestää, etenkin jos ei ole selvillä, mistä tuskainen olo on peräisin. Nuorilla voi olla paljon sellaisia tunteita tai kokemuksia, joille ei oikein löydy sanoja. Paha olo purkautuu erilaisina oireina, kuten unettomuutena.

    VastaaPoista
  3. http://pirppis.blogspot.fi/2013/04/itsensa-satuttaminen.html

    VastaaPoista