tiistai 16. lokakuuta 2012

Pelaamisen monet kasvot



Oletko kuullut 12- vuotiaasta norjalaisesta pojasta, joka pelasti pikkusiskonsa Word of Warcraft pelistä oppimillaan taidoilla? Parivaljakko oli matkalla kotiin ja päätti oikaista metsäpolun kautta. Polulla vastaan tuli hirvi, joka hyökkäsi sarvineen sisarusten kimppuun. Sisko juoksi pakoon ja hirvi lähti perään. Poika alkoi huutaa kiinnittääkseen hirven huomion ja kun sarvipää lähti jahtaamaan poikaa, tekeytyi hän kuolleeksi. Meni täydestä ja hirvi jolkotteli tiehensä. Kun pojalta kysyttiin, miten hän moisia taitoja osasi, kertoi hän, että oli oppinut pelin 30. kokemustasolta, miten kuollutta näytellään. Niin pelastui sisko kuin hän itsekin.

Peleistä ja pelaamisesta ollaan montaa mieltä. Usein pelejä syytetään niiden väkivaltaisuudesta ja aggressiivisuuden siirtymisestä tosielämään. Pohditaan, mikä on sopiva aika viettää koneen ääressä pelaten. On puhuttu terveyshaitoista, joita pelaaminen aiheuttaa. Vanhemmat, myös Nuorten Kriisipisteelle yhteyttä ottavat, ovat huolissaan siitä miten paljon heidän lapsensa pelaavat ja miten pelit heihin vaikuttavat. Pelaamisella on kuitenkin hyötynsä, jotka usein jäävät pimentoon.

Nuorella on usein käsitys, että vanhemmat eivät ymmärrä, mistä on kyse silloin kun hän pelaa. Vanhemmat ovat niitä jäkättäviä olioita oven raossa, jotka yrittävät vain rajoittaa kaikkea. Useat eri ikäiset nuoret ovat kertoneet Kriisipisteellä, että pelaaminen on heille hetki, jolloin voi päästää irti kaikesta. Saa hetken uppoutua johonkin aivan muuhun maailmaan kuin arkeen. Joskus se on myös keino unohtaa paha olo hetkeksi. Toisinaan pelit ovat se väylä, jolla tavataan uusia ihmisiä, jopa ystävystytään. Vanhempien saattaa olla vaikeaa ymmärtää tällaista virtuaaliystävyyttä, mikä saattaa taas nuorelle olla erittäin tärkeä suhde- tuki ja turva. Pelaaminen saattaa tuoda nuoren elämään myös yhteisön, johon kuuluminen on hänelle tärkeää. Ja koska nämä yhteisöt usein ylittävät myös maantieteelliset rajat, kehittyy samalla nuoren kielitaito ja tietämys vieraista kulttuureista karttuu. Monet myös kaavailevat pelien suunnittelusta itselleen ammattia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL on julkaissut pelaamista käsittelevän tietopaketin, jossa pelaamisen psykologisiksi hyödyiksi katsotaan mahdollisuus kokeilla ja kehittää omaa identiteettiä sekä itsetunnon vahvistuminen onnistumiskokemusten kautta. Lisäksi myönteisiä piirteitä ovat esimerkiksi kyky tehdä nopeita päätöksiä, strateginen ajattelu ja motoristen taitojen kehittyminen.


Kolikon toinen puoli on ilmeisen erilainen. Pelaamisen haitoista kaikki ovat varmasti kuulleet useita uutisia. Pelin äärelle unohtuneilla elämä alkaa pyöriä pelin ympärillä. Tapahtuu eristymistä ja  riippuvuus peliin kasvaa. Ilmenee myös stressioireita, jopa masennuksen oireita. Tällöin tasapaino pelaamisen ja muun tekemisen välillä järkkyy. On kyse siitä, miten aikaa käyttää ja millaisia muita asioita kuin pelejä elämä pitää sisällään. Sulkeutuminen omaan huoneeseen tai asuntoon, pelien maailmaan uppoutuminen ja kaiken muun unohtaminen saattaa olla myös ”hoitokeino” ahdistusta vastaan. Lopulta kuitenkin olo on yhä kamalampi.

THL’n  julkaisu pelien hyödyistä ja haitoista valistaa hyvin pelien maailmassa sukkuloinnista. Se kehottaa huoltajia tarkkailemaan mieluummin sitä miten pelaaminen vaikuttaa muuhun elämään laadullisesti kuin miten paljon siihen kulutetaan aikaa. Vanhempia kannustetaan myös tekemään kotiläksynsä ja tutustumaan niihin peleihin, joista heidän nuorensa on kiinnostunut. Tämä auttaa huomattavasti keskusteluyhteyden avaamisessa ja vähentää niitä riitoja, joita usein syntyy koskien pelaamista.  Yhdessä pelaaminen voi olla yhdistävä kokemus sekä nuorelle että vanhemmalle. 

Lisää aiheesta voi lukea THL:n nettijulkaisusta: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/268fdb96-abe2-4a3d-889a-9b2e3374fa87.


Satu Lekola

2 kommenttia:

  1. kaikki pelaa ,lapseuudessaja nuoruudessa.silti suosisin itse aikarajoja..ihan on kokemusta itselläkin.terveys tulee siitä että tekee jotain yhdessä,raitista ilmaa ja muuta luovaa.koneella nököttäminen ja pelaaminen siinä voisi pistää aika rajoja mikän itsessän ei ole pahaa on sitten olemassa erilaiseti hekkiä lapsia ja se että maalaisjärki säilysi,sitä on vaikea sanoa enää maailmassa missä kaikilla on kännykkä joka ei olekkan enää puhumista varten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä pelaaminen on parhaimmillaan yksi kiva tapa viettää aikaa, rentoutua ja irrottautua hetkeksi kaikesta. Mutta tosiaan, vain hetkeksi. Yhdessä tekeminen, raikas ulkoilma ja kaikki muu tekeminen ovat tärkeitä. Sopivassa suhteessa kaikkea. Tähän lapset ja nuoret usein tarvitsevat opastusta. Se, miten tämä opastus tapahtuu, on meidän aikuisten vastuulla. Kiinnostus nuoren tekemisistä, kuunteleminen ja myönteisyys varmasti auttavat tässäkin hommassa! :)

      Satu/Nuorten Kriisipiste

      Poista