perjantai 9. marraskuuta 2012

Isän kengissä


Kysyin taannoin eräältä kohtuullisen uudelta kahden lapsen isältä mitä lasten syntyminen on hänelle merkinnyt. Vastaus oli herkistävä: ” On kuin olisin ensikertaa elämässäni herännyt henkiin”. Tummat pussit silmien alla, univelan aiheuttamat törmäilyt lasioviin, kinat puolison kanssa tai oman ajan puttuminenkaan eivät horjuttaneet vastauksen varmuutta. Tai sitä rakkautta, joka miehen puheesta välittyi kun hän puhui lapsistaan.

Marraskuun toisena sunnuntaina vietämme isänpäivää. Päivää, jota ollaan vietetty Suomessa jo vuodesta 1949, mutta vakiintuneemmin vasta 1970- luvulta lähtien. Netistä löytyi yllätykseksi sivusto www.isänpäivä.org, josta voi lukea lisää isänpäivän vieton vakiintumisesta. Löytyypä sieltä lahjavinkkejäkin.

Perusisä, pehmoisä, viikonloppuisä, kaveri-isä, etäinen isä, kadonnut isä, auktoriteetti-isä, isäpuoli, yksinhuoltajaisä? Isyyden roolit voivat olla itse valittuja, elämäntilanteiden mukanaan tuomia ja/tai myös kunkin aikakauden mallien mukaisia. Perinteisesti isien ajatellaan olevan perheen elättäjiä, lapsille etäisiä, ehkäpä pelottaviakin kurinpitäjiä. Tunteiden ja hellyyden osoittaminen lapsille ei ole ollut isän tehtävä. Myönteisten tunteiden osoittaminen on nähty jopa heikkoutena. Myytti tämänkaltaisesta isyydestä on kuitenkin muuttumassa. Väestöliiton julkaisema teos ”Isyyden kielletyt tunteet” avaa nykymiesten ajatuksia isyydestä. Miehet eivät enää pysyttele vaiti vaan puhuvat avoimesti tunteistaan liittyen vanhemmuuteen. Samalla miehet haluavat purkaa perinteistä kielteistä isyysmyyttiä, johon liittyy ajatus aggressiivisesta ja poissaolevasta isästä. 

Isyyden myönteisten puolien vahvistuminen vaikuttaa koko perheen toimintaan. Perinteisesti on puhuttu äidinhoivasta, mutta miksei yhtälailla myös isänhoivasta. Kasvatusstieteiden tohtori Jouko Huttusen mukaan hoivaisyys parantaa merkittävästi niin isän, lapsen kuin äidinkin elämänlaatua. Perhe vahvistuu. Isä ei ole enää se toissijainen vanhempi. On tutkittu, että osallistuvien isien pojilla näyttäisi olevan enemmän sosiaalista taitavuutta, itsenäisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Tytöillä taas korostuu koulumenestys, urahakuisuus ja myöhemmin parisuhteessa onnistuminen. Isäsuhteen on tutkittu näkyvän myönteisesti lapsen ihmissuhdetaidoissa.

Huolestuneet isät, tsemppaavat isät, uusperheen isät, kadonneet isät, pelottavat isät ja myös poisnukkuneet isät ovat Nuorten Kriisipisteen vakiovierailijoita joko paikanpäällä tai nuorten puheissa. Nuori tarvitsee yhteyttä vanhempiinsa, kaipaa huomiota ja aikaa, hyväksyntää ja rakkautta. Vanhemmat ovat usein huolestuneita nuorensa hyvinvoinnista. Meidän tehtävämme Nuorten Kriisipisteellä on auttaa silloin kun nuori kadottaa yhteyden vanhempaan tai vanhempi nuoreen. Aina ei tarvitse pärjätä yksin. Osa hyvää isyyttä, ja äiteyttä, on se, että pyytää apua silloin kun omat voimat ovat vähissä. Se on välittämistä.

Satu Lekola

http://isänpäivä.org/
http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=782061






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti