maanantai 19. marraskuuta 2012

Miksi sinä itket, kaikkihan on nyt hyvin?


Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Ihmiset sairastuvat niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Köyhyys vaivaa yhä useampaa lapsiperhettä, vaikka samaan aikaan yleinen tulotaso Suomessa on noussut. Soppa alkaa olla melko synkkä ja sakea, kun mukaan lisätään vielä vanhempien päihde- ja sosiaaliset ongelmat. Näiden monenkirjavien tilanteiden keskellä osa lapsista ja nuorista elää.

Ihmisen on mahdollista selvitä hyvinkin vaikeista kasvuolosuhteista, vaikka vanhempien ongelmat ovat aina riski lasten kasvulle ja kehitykselle. On selvää, että lasten ja nuorten turvattomuus lisääntyy aikuisten ongelmien syventyessä, mutta yksikin turvallinen ihmissuhde riittää tasapainottamaan vanhemmuuden puutteita. Se turvallinen aikuinen voi olla esimerkiksi toinen vanhemmista, opettaja, isovanhempi, naapuri tai vapaaehtoistyötä tekevä perheen tukihenkilö. Yksi aikuinen, joka näkee lapsen tai nuoren erityisenä ja arvokkaana voi korjata psyykkisen kehityksen vinoumaa. Aikuinen, joka kannustaa ja luo toivoa tulevaan. Aikuinen, joka näkee lapsen tai nuoren hädän ja puuttuu tarpeen vaatiessa perheen ongelmiin.

Perheongelmien keskellä elävät nuoret alkavat monesti haaveilla itsenäistymisestä ja omasta kodista melko varhaisessa vaiheessa. Nuoren mielikuvissa elämänlaatu paranee heti, kun pääsee pois vanhempien vaikutuspiiristä ja saa olla rauhassa. Pettymys voi olla suuri, kun olo on huono tai pahenee yhä muuton myötä. Kaikki on ulkoisesti kunnossa, mutta sisäinen mielenmaailma romahtaa. Haastavissa olosuhteissa selviytyminen on vaihtunut reagoinniksi menneisiin tapahtumiin, koska kotoa muuton myötä nuorella on vihdoin tilaa voida huonosti ja kokea negatiivisia tunteita. Itsenäistymisvaiheessa nuori tarvitsee vielä paljon läheisten tukea ja ”siipien” kannattelua. On muistettava, että elämän alkutaipaleen vaikeista olosuhteista huolimatta ihminen saattaa kasvaa hyvin pärjääväksi aikuiseksi.  

Muutoksissa tarvitaan malttia, vaikka suunta olisi kohti parempaa. Pitkään jatkuneiden perheongelmien vaikutukset eivät helpota heti nuoren mielen tasolla, vaikka elämäntilanne olisikin muuttunut paremmaksi. Psyykkiset ja/tai fyysiset oireet ovat luonnollisia reaktioita, kun vaikeat olosuhteet väistyvät. Nuori voi esimerkiksi tuntea olonsa alavireiseksi tai jännittyneeksi, hän voi nähdä hurjia painajaisia tai "kelata elämäänsä pää sauhuten" ja kärsiä unettomuudesta. Erilaisista oireista kannattaa keskustella läheisten kanssa ja hakea itselle tarvittaessa ammattiapua. On muistettava, että vaikeista kasvuolosuhteista toipuminen vie oman aikansa. Siksi sinä saatat itkeä, vaikka kaikkihan on nyt hyvin.


Heidi Rouhiainen



SUOSITTELEN kuunneltavaksi laulua, 
joka minulla soi päässä tätä tekstiä kirjoittaessa:
Minä ja Ville Ahonen - Sammutetaan valot

Luettavaa lapsiperheiden vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille:
PELASTAKAA SUKUPOLVI -HANKE 

6 kommenttia:

  1. Kuljin tänään toimipisteenne ohi ja näin ovelle ja portille sytytetyt kynttilät. Tuntui kuin paikka olisi halunnut minut kävelevän sisään ja kerrotovan mitä ikinä mieleeni tulisikaan. Kiitos päivän piristyksestä ja turvallisuuden tunteesta minkä loitte minulle samalla <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos lämpimästä palautteesta. Tervetuloa juttelemaan Nuorten Kriisipisteelle, jos sinulla on nyt tai tulevaisuudessa asioita mielen päällä, joihin kaipaat ulkopuolista apua. Palvelemme 12-29-vuotiaita nuoria. Meidän päivystys on avoinna ti-to klo 9-13. Voit tulla käymään tai soittaa päivystyspuhelimeen 045 341 0583.

    VastaaPoista
  3. Siksi minä siis itken... vaikka kaikki on nyt hyvin.

    Kiitos myötätuntoa tarjoavasta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta palautteesta:)Yritämme jakaa kirjoittamalla näkökulmia ja ilmiöitä, joita kohtaamme työssämme.

      Poista
  4. Entä jos on käynyt niin että kyyneleet on kuivattu niin hyvin ettei niiitä enään tule, vaikka on paha mieli ja tekis mieli itkee, mutta kuitenkin nauraa, ja hymyilee kun tekis mieli huutaa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suru on saattanut lukkiutua sisällesi. Kokemuksesta kannattaa keskustella läheisten ihmisen kanssa. Jos tilanne alkaa häiritä normaalia elämääsi, voit myös lähteä hakemaan ulkopuolista apua.

      Poista