maanantai 14. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet lupaukset


Vuodenvaihde on kulta-aikaa ainakin kuntosaliyrittäjille. Jäsenyyksiä myydään kohisten kun suomalaiset ovat joukolla tehneet klassisen uudenvuodenlupauksen painonpudottamisesta ja fyysisen kunnon kohentamisesta. Samalla loppuu tupakointi. On tipatonta tammikuuta ja herkutonta helmikuuta. Tuttavani kertoi aloittaneensa karkittoman tammikuun ja jo ensimmäisenä päivänä oli löytänyt itsensä noukkimasta liiskantuneita, nenäliinaan tarraantuneita salmiakkipastilleja käsilaukkunsa pohjalta. Lupaava alku?

Uuden aloittaminen, suunnitelmien tekeminen on usein innostavaa ja tuo uutta puhtia elämään. Ei uudenvuodenlupauksissakaan mitään vikaa ole, kunhan ymmärrämme, miten helppoa on lausua lupaukset ääneen ja miten vaikeaa niistä on pitää kiinni. Kestävä elämänmuutos vaatii sitoutumista, tahdonvoimaa ja voimavaroja. Suuri laiva kääntyy hitaasti ja liian nopeat liikkeet horjuttavat paattia. Sama pätee muutoksiin: ne tarvitsevat aikaa ja lannistua ei saa, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään. Joku viisas sanoi joskus: "Hidas muutos on pysyvä muutos".

Kun Nuorten Kriisipisteellä kyselimme toisiltamme uudenvuodenlupauksista, tuli esiin ajatus hyvinvoinnista ja siitä, miten tänä vuonna lupaamme pitää itsestämme oikein hyvää huolta. Kullekin hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen merkitsee eri asioita. Herkkujen vähentäminen ja tupakan tumppaaminen ovat toki hyvä alku, mutta miten huolehtia sisäisestä hyvinvoinnista? Miten ruokkia sielua kukoistamaan? 

Voisiko seuraavista lupauksista ( ja toteuttamisesta pitkän kaavan mukaan) olla hyötyä elämässäsi?

Lupaan viettää enemmän aikaa minulle tärkeiden
ihmisten kanssa.
Lupaan olla valittamatta turhista asioista. 
Yritän ajatella positiivisemmin. 
Olen hellempi ja armollisempi itselleni. 
Lupaan lopettaa itseni vähättelyn. 
Lupaan välttää kiireen tuntua. 
Yritän nauttia elämästä.  
Opettelen ilmaisemaan tunteitani paremmin. 

Lupauksia, joita varten kannattaa laatia omanlaisensa treeniohjelma. Yleensä
olemme jämähtäneet omiin tottumuksiimme ja tapaamme ajatella. Niistä on
tullut arkea, jota toistamme melkeinpä tiedostamatta. Jos arjessa pyörivät
tavat ovat meitä tuhoavia, kannattaa käynnistää muutos parempaan.
Ainakin yrittää. Sisäinen muutos ei sekään ole nopeaa ja vaatii
muutamia samoja asioita kuin fyysinen harjoittelu: kykyä tehdä
aloite, tahdonvoimaa, itsehillintää ja pitkäjännitteisyyttä. Höystettynä
sopivalla määrällä hellyyttä.

Jos tekisit vuodestasi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kuvakartan tai
”treeniohjelman”, mitä siinä olisi? 


Satu Lekola











2 kommenttia:

  1. Mä lupasin etten lupaa mitään.! ja se pitää.

    VastaaPoista
  2. Mä vihaan sanaa lupaus sanan jokaisessa muodossa. Minä itse en koskaan lupaa mitään ja vihaan kun joku lupaa minulle jotain. Ja etenkin jos lupausta ei pidetä. Jos mulle luvataan kuu ja tähdet taivaalta niin ne on sitten haettava ja kun joku jättää hakematta suutun todenteolla! En myöskään pidä sanasta koskaan, mutta tämän asian yhteydessä sitä on helppo käyttää. Ei kannata koskaan luvata mitään, kuitenkin voi tulla muuttujia jotka pilaa koko touhun.

    VastaaPoista