maanantai 18. helmikuuta 2013

Mielialaan voi vaikuttaa sisäisellä puheella




Kuvittele meneväsi ruokaostoksille. Tehtyäsi ostokset suuntaat kassojen luo maksamaan valitsemasi tuotteet ja huomaat, että kaikkien kassojen edustalla on pitkät jonot. Miten suhtautuisit tilanteeseen ja mitä sanoisit hiljaa mielessäsi? Hermostuisitko ja miettisit, että et kestä ruuhkaa ja typerää jonottamista. Tuntuisiko sinusta, että oma jonosi etenee kaikista hitaimmin? Vai yrittäisitkö suhtautua ruuhkaan tyynesti ja hyväksyvästi? Sanoisitko itsellesi, että nyt onkin parasta ottaa rennosti, koska tässä kestää kauemmin kuin ajattelin? Ruuhkaisessa ruokakaupassa tilanteen nostattamat tunteet ovat erilaiset sisäisen yksinpuhelun eli sisäisen puheen vuoksi. Se, mitä sanomme itsellemme tilanteessa, määrittää melko pitkälle mielialamme ja tunteemme. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on suurelta osin vastuussa siitä, millainen olo hänellä on.

Peloista, paniikista ja ahdistuneisuudesta kärsivät ihmiset ovat erityisen taipuvaisia negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Sisäinen puhe on yleensä niin automaattista ja hienovaraista, että sitä on aluksi vaikea tunnistaa. Sisäinen puhe saattaa ilmetä sähkösanoman kaltaisena, jolloin yksi sana tai mielikuva voi sisältää sarjan negatiivisia merkityksiä. Entä jos –ajattelu on negatiivisen sisäisen puheen tyypillinen merkki, joka johdattaa odottamaan pahinta mahdollista lopputulosta, mutta sen toteutuminen on käytännössä erittäin epätodennäköistä. Sen vuoksi ahdistunutta sisäistä puhetta voidaan pitää järjenvastaisena, mutta tulkitsijalleen se kuitenkin kuulostaa totuudelta. Negatiivinen sisäinen puhe saattaa ylläpitää myös välttelevää käyttäytymistä. Negatiivinen kierre on valmis, koska vältteleminen puolestaan lisää ahdistuneisuutta ja paniikkioireita.


Negatiivinen sisäinen puhe voidaan jakaa neljään eri tyyppiin, jotka ovat yleisiä ahdistuneisuuteen taipuvaisilla henkilöillä. Ensimmäinen sisäisen puheen tyyppi on huolestuja, joka synnyttää mieleen ahdistusta kuvittelemalla pahimman mahdollisen lopputuloksen. Huolestuja luo kauhukuvia ja lietsoo pelkoa ajattelemalla, että tilanteet ovat vaarallisia tai noloja. Yliarviointi ja tilanteiden suurentelu ovat huolestujalle tyypillistä. Huolestuja on valpas huoliensa suhteen ja vahtii levottomana merkkejä ongelmasta. Toista sisäisen puheen tyyppiä kutsutaan kriitikoksi. Kriittinen sisäinen puhe on arvioivaa ja tuomitsevaa. Ajatuksissa kriitikko osoittelee virheitä ja puutteita, joiden pohtiminen lisää epäonnistumisen kokemusta ihmisenä. Kriitikolla on taipumus vertailla itseä muihin toisten eduksi. On myös tavallista, että kriitikko tuo esiin heikkoudet ja puutteet sivuuttamalla ihmisen myönteiset ominaisuudet. Tämän tyyppinen sisäinen puhe vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon. Kolmas sisäisen puheen tyyppi on uhri. Uhri on se osa mieltä, joka kokee olevansa avuton ja toivoton. Uhri luulee, että hänessä on luonnostaan joku vika, jonka vuoksi hän on osaton, puutteellinen tai arvoton. Uhrin sisäinen puhe on luonteeltaan valittavaa ja nykyhetkeen tyytymätöntä. Tämäntyyppinen sisäinen puhe altistaa ihmistä masennukselle. Viimeinen sisäisen puheen tyyppi on täydellisyyden tavoittelija. Sen luonteeseen kuuluu parempiin suorituksiin piiskaaminen. Täydellisyyden tavoittelija uskoo, että nykyiset ponnistelut eivät ole riittävän hyviä. Täydellisyyden tavoittelijan pitää olla paras, virheisiin eikä takapakkiin ei ole varaa. Ihmisen arvo riippuu täydellisyyden tavoittelijan maailmassa ulkoisista seikoista, kuten rahasta tai ammatista. Täydellisyyden tavoittelijan sisäisen puheen vaarana on ajaa ihminen pitkäkestoiseen stressiin ja lopulta uupumukseen saavuttamattomien tavoitteiden edessä.


Ensimmäinen askel negatiivisen sisäisen puheen muuttamisessa on sen huomaaminen. On tärkeää hidastaa vauhtia ja tarkkailla sisäistä yksinpuhelua, jos se värittyy negatiivisilla sävyillä ja hankaloittaa elämää. Todellinen muutos tapahtuu silloin, kun alat kumota ja korvata negatiivisia ajatuksia positiivisilla tukea antavilla lauseilla. Toisin sanoen voit kannustaa itseäsi vaikeissa tilanteissa tekemään uudenlaisen tulkinnan, joka tukee kykyäsi selviytyä. Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, koska myönteisen ajattelutavan oppiminen vaatii aktiivista mielen harjoittelua ja kannustavaa asennetta itseä kohtaan. Lisää aiheesta voit lukea Edmund J. Bournen ”Vapaaksi ahdistuksesta” –työkirjasta, jonka ajatuksiin tämä kirjoitus perustuu. Voin lämpimästi suositella kirjaa itseavuksi.


Heidi Rouhiainen



Lähde:

Edmund J. Bourne 2000: Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

1 kommentti:

  1. Sinänsä ihan perusteltua ja useimmille mahdollista myös konkreettisesti alkaa harjoitella. Mutta aidon paniikkihäiriön torjunnassa tiedostavan minän reaktioilla ei juurikaan ole merkitystä - on kuin yrittäisi nostaa itseään hiuksista omista kengistään. Lievissä paniikkihäiriötapauksissa ja terveille ahdistuneille ihmisille sen sijaan voi olla suurtakin hyötyä prosessoida ajattelullaan hankalaksi koettua tilannetta siedettävämmäksi.

    Jari, Porvoo

    VastaaPoista