torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävyydestä


Muistatteko elokuvan "Cast Away - Tuuliajolla", jossa Tom Hanksin esittämä Chuck Nolad ajautui lentokoneen syöksyttyä mereen autiolle saarelle ja eli siellä yli neljä vuotta? Elokuva on selviytymistarina, mutta se on myös kaunis kuvaus ystävyydestä. Olkoonkin, että ystävyyden kohteena on lentopallo, jolle Chuck on piirtänyt kasvot. Tämä Wilson niminen pallo hoitaa ystävän roolinsa mallikkaasti tarjoten keskusteluja, väittelyitä, lohdutusta ja turvaa. Suru on suuri, kun Wilson lopulta katoaa.
On tutkittu, että meillä ihmisillä on tarve ystävystyä ja luoda läheisiä suhteita olosuhteista huolimatta. Vaikka sitten lentopallon kanssa. Tarve jakamiseen, seuraan ja kumppanuuteen voi olla niin suuri, että tarvittaessa apuun otetaan mielikuvitus. Maslown tarvehierarkian mukaan ihmisellä on tarve kokea turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja rakkautta, jotka kaikki voidaan saavuttaa ystävyyden kautta.
Ainoana lapsena olen saanut todeta, että ystävät voivat olla yhtä tärkeitä kuin perhe tai suku; jopa tärkeämpiä. Jotkut meistä valitsevat ja rakentavat ystävistä koostuvan perheen. Kun muistelen lapsuuttani, en voi olla liikuttumatta niistä hetkistä, jotka olen saanut ystävien kanssa jakaa: ensimmäiset koulupäivät, potkukelkkarallit, asfaltti-ihottuman tuottaman jaetun tuskan, ensimmäiset ihastumiset, mökkireissut ja discoilut. Matkaan mahtuu toki myös rosoisempia muistoja erimielisyyksistä, kriiseistä ja menetyksistä. Niistäkin on jotenkin selvitty, sillä ystävyys "siskoihin" on säilynyt näihin päiviin saakka.
Ystävyyttä on määritelty mm. seuraavasti: Ystävyys on suhde, jossa ihmiset auttavat toisiaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, koska he pitävät toisistaan (antropologi Daniel J. Hruschka). Usein ystävä saattaa osoittautua hengenpelastajaksi elämän tiukoissa tilanteissa. On tärkeää, että elämässä on ihminen, jolle voi turvallisesti kertoa omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Tämä jakaminen alkaa korostua teini-iässä, jolloin nuori ottaa etäisyyttä vanhempiin. Vanhemmista tämä vaihe saattaa tuntua vaikealta ja turhauttavaltakin, vaikka se on tärkeä askel kohti aikuisuutta. Hyvän ystävän tai ystäväporukan tunnusmerkki on se, että ystävät hyväksyvät sellaisena kuin itse on. Vaikka ystävyyttä määritellään vuorotellen tapahtuvana auttamisena, ei se tarkoita, että palveluksia laskettaisi niin, että tilien pitäisi olla jatkuvasti tasan. Ystävyys on joustavaa, toista ja itseä kunnioittavaa ja hyväksyvää. 

Juttelin taannoin Nuorten Kriisipisteen asiakkaan, 19- vuotiaan nuoren kanssa ystävyydestä. Hän oli muuttanut opintojen vuoksi uuteen paikkaan ja sen vuoksi huolestunut, ettei osaisi tai pystyisi luomaan uusia ystävyyssuhteita. Tuntui mahdottomalta, että kukaan koskaan voisi tai haluaisi tutustua häneen yhtä hyvin kuin lapsuuden ajan ystävät. Tämä ajatus esti tutustumisen uusiin ihmisiin. Vaikka monet kokevat ystävystymisen olevan vaikeaa, on se mahdollista minkä ikäisenä tahansa ja missä tahansa. Tuntemattomien lähestyminen ja tutustuminen vaatii kaikilta rohkeutta. Jos uskaltaa kokeilla, voi löytää jotain todella arvokasta. Ystävän.

Satu Lekola


Jos olet 15-29 vuotias ja vailla ystävää, voit etsiä täältä: 
http://rednet.punainenristi.fi/node/12247
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti