torstai 28. maaliskuuta 2013

Ei jätetä nuorta selviytymään yksin!


Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat vuodesta toiseen. Erityisesti viime vuosina kasvua on tapahtunut nuorisoikäisten ikäryhmässä. Esimerkiksi THL:n tilastojen mukaan vuoden 2011 aikana huostassa olleiden 16–17 -vuotiaiden lasten osuus (2,8 %) vastaavan ikäiseen väestöön oli selvästi suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Lastensuojelussa nuorten asiakkaiden määrä kasvaa ja samalla kasvaa myös niiden nuorten määrä, jotka melko yksin joutuvat selviytymään siirtymisestä itsenäiseen elämään.

Lastensuojelussa pitäisi aina turvata lapselle mahdollisuus pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin. Läheisiin ihmisiin ei useinkaan tulkita kuuluvaksi kaverit, jotka nuoren kohdalla muodostavat merkittävän osan arkea. Nuorten omien näkemysten mukaan kaverit ovat kuitenkin tärkeitä: heidän kanssaan voi olla ihan tavallinen nuori!

Lapsiasiavaltuutetun julkaisemassa Suojele unelmia, vaali toivoa -julkaisussa nuoret kertovat omista kokemuksista sijaishuollossa, ja siitä kuinka haastavaa on kun merkittävät ihmissuhteet vaihtuvat.  Sijaishuollossa lapsi tai nuori sijoitetaan usein pitkälle omasta kotikunnastaan ja tämä rikkoo tai ohentaa olemassa olevia ihmissuhteita. Toisaalta sijoitusta on saattanut edeltää ristiriidat omien vanhempien kanssa, jolloin toimivat suhteet lapsella olisi juuri omiin kavereihin.

Lastensuojelua pitäisi aina toteuttaa siten, että huomioidaan nuoren mahdollisuus säilyttää läheiset välit itselleen tärkeisiin aikuisiin sekä kavereihin. Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa synnyttää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Nuoret kiinnittyvät entistä enemmän omien verkostojensa avulla myös osaksi yhteiskuntaa. On helpompi kuljettaa hyviä ihmissuhteita mukana kuin lähteä rakentamaan kokonaan uusia. Yksin selviytyminen tekee ihmisestä helposti myös yksinäisen. Erityinen riski tähän on sijaishuoltoon sijoitetun nuoren kohdalla, kun perinteiset arjen kuviot muuttuvat uusiksi ja usein vielä kokonaan uudella paikkakunnalla

Monen sijoitetun nuoren kokemus on myös, ettei heihin uskota, vaan heidät jätetään liian yksin selviytymään ajatustensa ja tunteidensa kanssa. On nimenomaan aikuisten tehtävä varmistaa, että jokaisella nuorella on niitä aikuisia ja kavereita, jotka uskovat häneen, kannustavat häntä ja auttavat rakentamaan tulevaisuutta. Luottamus, vastavuoroisuus ja yhteinen arvopohja muodostavat nuorelle sellaista sosiaalista pääomaa, jonka varassa aikuisuutta voi luottavaisesti odottaa ja myös vastaanottaa.

Ohjelmajohtaja Hanna Heinonen
Lastensuojelun Keskusliitto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti