tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hitto että hävettää!




Näen kaupungilla tutun hahmon. Kiirehdin hänen peräänsä ja tervehdin tuttavallisesti. Hänen kääntyessään näenkin vieraat kasvot ja haluaisin vajota maan alle. "Mitä hän mahtoi minusta ajatella?!" Häpeä koskettaa kokonaisvaltaisesti päästä varpasiin. Punastun, liikapuhun, liikaesiinnyn vaikka yritän olla ihan tavallisesti peittääkseni häpeän tunteen. 

Häpeä on elämän kannalta välttämätön ja hyvä tunne, joka on pohjimmiltaan ihmisyyttä suojaava ja rakentava. Se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä  aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. On olemassa hyvä häpeä, joka antaa luvan olla epätäydellinen, epäonnistua ja tarvita toisia. 

Häpeästä ei pidä pyrkiä kokonaan eroon. Sen sijaan sitä on opittava sietämään ja käsittelemään samalla tavalla kuin ahdistusta ja muuta pahaa oloa. Häpeän tunteen tunnistaminen ja tunnustaminen voi riittää vapautumaan sen otteesta. On tärkeää hyväksyä häpeä ja antaa aikaa itselleen ja sen käsittelylle. Parhaimmillaan häpeästä kärsinyt huomaa, että ei olekaan niin huono ja arvoton kuin hän on kuvitellut tai hänelle on uskoteltu. Häpeän sijasta löytyykin itsestä ominaisuuksia, joista voi olla ylpeä. 

Häpeä on luonnollinen tunne, mutta usein siitä puhuminen on vaikeaa. Huumori, puhuminen ja kirjoittaminen voivat avata kätkettyä häpeää. Se on myös hyvällä tavalla häpeän tervettä uhmaamista.



Katja Laamanen


Lisää aiheesta: 

Ben Malinen, Häpeän monet kasvot, Kirjapaja 2003

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti