tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vapaaehtoistoiminta on antamisen ja saamisen kenttä


Kun ajattelet sanaa vapaaehtoistoiminta tai vapaaehtoistyö, mitä sinulle tulee mieleen? Partio? Rippileirin isostoiminta? Oppilaskunta? Ehkä jotkin järjestöt, tai ylipäätään jonkinlainen auttamisen areena?

Tätä kaikkea vapaaehtoistoiminta onkin, ja vielä paljon muuta. Se on varsinainen runsaudensarvi erilaisia tehtäviä, joita yhdistää käytännössä vain se, että tehtäviä hoidetaan vapaaehtoisesti, ilman pakkoa tai taloudellista palkkiota. Yli 15-vuotiaista suomalaisista jopa useampi kuin yksi kolmesta toimii vapaaehtoisena. 

Vapaaehtoistoiminnan määrittelyssä korostetaan nimenomaan palkattomuutta (erotuksena työstä) ja vapaaehtoisuutta (erotuksena pakollisista velvoitteista). Lisäksi vapaaehtoistoiminnan yksi kriteeri on, että se tapahtuu oman lähipiirin ulkopuolella. Oman perheenjäsenen auttaminen ei siis ole vapaaehtoistoimintaa, mutta ennalta vieraan ihmisen auttaminen on. Vapaaehtoisia toimii lipaskerääjinä, urheilukisojen järjestäjinä, toisten ihmisten tukena erilaisissa elämäntilanteissa, ihmisoikeustyössä ja luonnonsuojelun parissa.

Mutta jos pakkoa tai palkkaa vapaaehtoistoimintaan ei ole, miksi ihmiset sitä tekevät? Erilaisten tutkimusten mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen on monia, eri tasoisia syitä. Omat arvot ja elämänhistoria, persoona ja mieltymykset vaikuttavat yhtäältä siihen, tuleeko vapaaehtoistoimintaan lähteneeksi ja toisaalta siihen, millaiseen vapaaehtoistoimintaan lähtee mukaan. Useimmille yhteinen nimittäjä on kuitenkin jonkinlainen auttamisen halu, kiinnostus vaikuttaa myönteisellä tavalla toisten ihmisten elämään tai yhteisiin asioihin – välittää.

Toisin kuin usein kuvittelemme, suurin osa ihmisistä  haluaa toisilleen hyvää, ja jopa haluaa aktiivisesti lähteä  auttamaan niitä, jotka apua tai tukea tarvitsevat, vieraitakin. Yhteiskuntamme korostaa kilpailua, suorittamista ja ongelmia. Uutiset kertovat yhä uusista huolista, haasteista ja puhtaista katastrofeista. Markkinatalouspuhe ja sen logiikka vyöryvät vastaan kaikkialla tehokkuusvaatimuksina ja tulostavoitteina. Televisio-ohjelmien perusteella elämä typistyy pudotuspeliksi, jossa olet vain niin hyvä kuin viimeisin suorituksesi.

Kaiken tämän keskellä se voi olla yllättävää, mutta tosiasiassa suomalaisista valtavan suuri osa käyttää vapaa-aikaansa toisten ihmisten auttamiseen tai yhteisten asioiden edistämiseen ihan vain siksi, että välittää muista.

Ja juuri se tekee vapaaehtoistoiminnasta tekijälleenkin antoisaa. Vapaaehtoistoiminta voi toki tarjota monenlaisia asioita: uusia ystäviä ja ihmissuhteita, tietoa ja taitoja, työkokemusta, iloa yhteisistä onnistumisista ja niin edelleen. Mutta merkittävin ja hyvää tekevin palkinto vapaaehtoiselle on kokemus siitä, että on voinut hetken olla avuksi, tueksi tai iloksi toiselle. Tämä auttamisen ilo lisää tutkitusti ihmisen kokemusta onnellisuudesta ja elämän mielekkyydestä ja jopa vaikuttaa terveyteen suotuisasti. Antaessaan todella saa!

Vapaaehtoisia toimii myös Nuorten Kriisipisteellä  nuorten tukihenkilöinä. He saavat tehtäväänsä koulutuksen, mutta eivät ole ’ammattiauttajia’ vaan kanssakulkijoita, jotka tukevat ja ovat läsnä tarpeen mukaan. Vapaaehtoiset tukihenkilöt toimivat nuoren tukena aina HelsinkiMission kriisityöntekijän ohjauksessa.


Henrietta Grönlund
Kansalaistoiminnan johtaja 
HelsinkiMissio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti