torstai 29. elokuuta 2013

Ryhmäytymistä ryhmäytymisen perään



Viikonloppuna seurasin kuinka tuttavaperheen nuori halusi ajoittain vetäytyä omaan huoneeseensa, ”syrjäytyä rauhassa” kuten hän itse asian ilmaisi. Takana oli viikko uudella opiskelupaikkakunnalla, uusia opiskelukavereita, uusia kämppiksiä... Kokoaikaista ryhmäytymistä ryhmäytymisen perään.

Nuoren näkökulmasta arki saa pitkälti merkityksensä kavereista ja ystävistä, johonkin ryhmään kuulumisesta. Ryhmään kuuluminen on tarve, jolla on suuri merkitys hyvinvoinnin kokemukselle, oppimiselle ja jopa fyysiselle terveydelle. On siis tärkeää, että nuori saa tuntea kuuluvansa johonkin ja tulevansa hyväksytyksi, ja hän pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan.

Jokaisessa ryhmässä on sääntöjä ja normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Säännöt voivat olla joko selkeästi ilmaistuja tai kirjoittamattomia. Ne luovat turvallisuutta ja tekevät sosiaalisen kanssakäymisen helpommaksi. Tällöin jokainen ryhmäläinen tietää mitä häneltä odotetaan ja mitä hän voi itse odottaa toisilta. Uudessa ryhmässä̈, jossa käyttäytymistä ohjaavat pelisäännöt ovat vielä outoja, voi helposti tuntee itsensä turvattomaksi ja epävarmaksi ja toisten ihmisten käyttäytyminen voi tuntua jopa vieraalta.

Eloisuus ja seurallisuus ovat nykypäivän kovaa valuuttaa. Usein puheliaita ja ulospäin suuntautuneita ihmisiä ihannoidaan ja pidetään kiinnostavampina kuin hiljaisempia. Kuitenkin sosiaaliset vuorovaikutustilanteet voivat olla joillekin niin raskaita, että niiden jälkeen voi olla tarvetta yksinäiseen palautumiseen  ”ladatakseen akkujaan”. Meissä kaikissa on onneksi molemmat puolet, jotka tulevat esille erilaisissa ryhmätilanteissa. Ne vain tulisi saattaa tasapainoon toistensa kanssa.


Katja Laamanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti